Olin viikonloppuna käymässä taas kerran lapsuusmaisemissani.
Ne maisemat ovatkin jotain muuta kuin asuinpaikka, jossa perheeni kanssa asumme.
Parasta lapsuusmaisemissani on vaihtelu - on mäkeä, mutkaista tietä, vettä...
Vaikka tähän käyntiin sisältyi paljon syystöitä, niin ennätin kuitenkin käydä pariinkin otteeseen kävelemässä tutuissa maisemissa- ja kamera tietysti oli mukanani.
Jo aikaisemmassa postauksessani oli ruskakuvia ja nyt niitä tulee lisää.
Ensin kuitenkin pari kuvaa, jotka kertovat tämän syksyn poikkeuksellisuudesta :)
Ensimmäinen kuva on kotipihasta ja jälkimmäinen rantapolun varrelta kuvattu :)
Kesä ei näytä luovuttavan vaikka toisaalla luonto pukeutuu jo syysasuunsa eli ruskaan, joka on tänä syksynä ollut mielestäni poikkeuksellisen kaunis.
Tässä myös eräs lapsuuskotini pihan kaunottarista :)
Peltojen reunoilla on toinen toistaan upeampia pihlajia ruskan väreissä -
en vain väsy ihastelemasta tätä luonnon huikeaa näytöstä.
Tänne tielle tai paremminkin polulle siis sukelsin ensimmäisellä kävelyretkellä...
ja tämän polun varrelta löytyi aiemman kuva metsäkurjenpolvikin.
Polun alapäässä häämöttääkin sitten pieni järvi - tai ehkä paremminkin lampi.
Takaisin päin palatessa näyttää sitten tältä...polku ei näytä jyrkältä, mutta nousua on yllättävän paljon eikä ole ihan kevyt noustava :)
Toinen retki samoissa maisemissa - vähän eri suuntaan vain ainakin aluksi. Loppujen lopuksi päätyy kuitenkin saman järven/lammen toiseen päähän, kun edellisissä kuvissa oltiin järven keskivaiheilla.
Niin kuin tästäkin kuvasta näkyy, korkeuseroa löytyy. Tie näyttää loppuvan kuin tyhjään ... alhaalla kuitenkin näkyy vettä. Tätä rinnettä en kävellyt alas asti...tyydyin kuvaamaan vain ylhäältä :)
Tässä näkyy nyt liki koko pieni järvi ... paikka, jossa käytiin uintiretkillä ja jonka jäälle talvella laskettiin rinteistä puusuksilla ja jossa käytiin myös luistelemassa :)
Lopuksi vielä pihan juhannusruusupensaan ruskaväritystä - upea, eikö vain?
Nyt oikein ihanaa syksyn jatkoa toivotellen
Ritva Vihreästä talosta
